Kummallisen koronakevään jälkeen, jolloin istuin töissä kotona maaliskuun puolivälistä lähtien, luulin, ettei kesälomaa niin kaipaisi tai edes tarvitsisi. Olin väärässä.

Nyt on joulukuu ja tuon kummallisen kevään jälkeen vietin todella ihanan kesäloman. Elokuussa lomien loputtua uskaltauduin taas työpaikalle ja jatkoin hyvästä käsihygieniasta huolehtimista. Elämä tuntui lähes normaalilta, kunnes lokakuun alussa saimme maskisuosituksen myös työpaikalle ja tilanne alkoi huononemaan pikkuhiljaa…

Tavallisesti elämäni täyttyy treeneistä, keikoista, teatterista, ravintolailloista, ystävien kanssa turisemisesta… Keväällä kamalinta oli, kun näki ystäviä, mutta ei normaaliin tapaan voinutkaan halata. Turvaväli ei kuulu ystävyyteen, mutta nyt se oli pakko siihenkin ujuttaa. Minä en ole mitenkään erityisesti riskejä etsivä henkilö, mutta tällainen jatkuva varuillaan olo on melko ikävää.

Vähän paljon tekemistä

Mutta se kesäloma! Siihen olen tässä syksyn mittaan ja joulun lähestyessä useasti palannut.

Ensi alkuun oli melko pöllämystynyt olo. Mitä nyt kuuluu tehdä? Mitä nyt voi tehdä? Minne voi ja saa mennä?

Pelkkä kotonaolo ei luonnollisestikaan kiinnostanut – sitä oli saanut koko kevään olla riittämiin. Liikuin ja pyöräilin, mutta ennen kaikkea tein asioita aika ex tempore -asenteella – se oli palkitsevaa. Varsinkin, kun ei tarvinnut ajatella kuin itseään. Voi vaikka aamulla päättää mitä tekee ja minne lähtee. Usein teinkin niin.

Moni asia lähti pois to do -listalta. Siitäkin olen iloinen. Loma tuntui edes vähän seikkailulta, joltain muulta kuin arjelta. Heinäkuussa vietimme viikon Ahvenanmaalla vain todetaksemme, että siellä oli ruotsalaisia. No olihan siellä silti ihanaa ja varsinkin mökissä ollessa sai olla ihan rauhassa, mitä nyt kaupoissa käytiin. Mutta pestiin käsiä ja käytettiin käsidesiä käsien kuivumiseen asti! Ja hyvä, että yrittäjämieheni pääsi myös hetkeksi muihin maisemiin ja touhuihin. Varsinkin se, että sunnuntaista perjantaihin elettiin ilman televisiota – ilmankin näemmä pärjää. Joitakin ohjelmia katottiin läppärilläni Areenasta, mutta aika vähän. Lepolomaa, sanoisin.

Ehdin myös jo kyllästyä vain olemiseen, mikä on kuulemma hyvä merkki. Se, ettei ole mitään tekemistä eikä edes keksi mitään, tekee kuuleman mukaan mielelle hyvää. Lapsillekin. Tylsistyminen on hyvästä! En käyttänyt lomaani kodin siivoamiseen tai varastojen tyhjentämiseen, ei. Mielestäni nuo asiat kuuluvat arkeen.

Joulu tulee ja tilanne on tukala

Koronatilanne on pahentunut koko Suomesssa nopeasti. Uudellamaalla tehtiin voimakkaita rajoituksia jo jokin aika sitten. Eilen Varsinais-Suomen todettiin olevan leviämisvaiheessa. Päiväkohtaiset tartuntamäärät kasvavat jatkuvasti ja sairaaloissa varaudutaan jo ruuhkaan. Vanhempia tai isovanhempia ei saisi nähdä, nyt pitäisi joulu vähän niinkuin siirtää. Kalenterissa se kuitenkin on entisellä paikallaan, joten hankala on monissa perheissä tilanne.

Siitä huolimatta toivotan jo näin etukäteen kaikille rauhaisaa joulunaikaa, mitä se sitten kaikkien kohdalla tarkoittaakin. Nyt malttia mieleen ja järki käteen tai käsiin. Peskää ja desinfioikaa niitä, pitäkää turvavälit ja välttäkää ihmisjoukkoja ja käyttäkää maskeja, jos on pakko esim. julkisissa kulkea. Oireisena vain testiin, ei muualle. Nyt on viimeinen hetki toimia.

Vain siten voimme edes unelmoida siitä ajasta ja maailmasta, minkä tunsimme ennen maaliskuuta 2020.