Huomenna 15.4. tulee kuluneeksi kuukausi siitä, kun palasin aamulaivalla Ruotsista Suomeen. Siitä lähtien olen pysynyt enemmän tai vähemmän kotona. Olen mm. työskennellyt kotoa käsin, mikä on ollut yllättävän helppoa. Siitä olen kirjoittanut mm. Linkediniin.

Kun lähdimme iltalaivalla kohti Årea perjantaina 6.3., oli maailma ja varsinkin Suomi vielä aivan toisennäköinen. Talvilomaviikon edetessä alkoi kuitenkin pelottaa siinä määrin, että pari päivää ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa, laitoin Viking Linelle somessa kysymyksen kulkeeko laivat vielä lauantai-illallakin. Vastaus oli myönteinen.

Koskaan en ole niin tyhjässä, Tukholmasta lauantai-iltana lähtevässä laivassa ollut. Pubin baarimikko kertoi, ettei ole kolmeenkymmeneen vuoteen nähnyt vastaavaa. Uskon. A la cartessa oli lisäksemme vain kolme seuruetta. Ja sunnuntaiaamuna, kun ajoimme laivasta Turusta ulos, oli sisälle pyrkimässä neljä autoa Tukholmaan ja kaksi Ahvenanmaalle.

Kaksi arkipäivää saapumisemme jälkeen eli 18.3. alkaen suljettiin mm. oppilaitokset. Kaikki eskaloitui nopeasti ja rajulla tavalla, kuin kauhuelokuvissa. Sitten rajat kiinni, Uusimaa kiinni. Ravintolat ja baarit kiinni. Teatterit, keikkapaikat, kaikki, mihin ennen olisi viikonloppuisin kokoonnuttu, ovat kiinni. Henkilöliikenne laivoilla lopetettu toistaiseksi. Nyt samassa pisteessä on koko maailma, vaikka alkulähde eli Wuhanin kaupunkin Kiinassa on sittemmin jo alkanut purkaa rajoituksia. Suomessa oppilaitosten eli myös oman työantajani sulku jatkuu ainakin 13.5. saakka. Uusimaa saatetaan vapauttaa tulevana viikonloppuna saarrosta.

Tilanne on vakava, jopa vaarallinen. Pikkuhiljaa se on alkanut mennä kaikille jakeluun, kun Suomessakin on tullut kuolonuhreja. Ruotsi otti ensin talous edellä olevan linjan ja salli mm. alle 500 hlön tapahtumia vielä, kun Suomessa raja oli 10 hlöä. Suosittujen hiihtokeskusten, Åre mukaan luettuna, hissit pysäytettiin vasta 6.4.

Kaikki treenaaminen tapahtuu nyt pihoilla tai asunnoissa. Netti pursuaa jumppavideota ja -ohjetta, jopa livenä. Ulkoilemassa vaeltaa porukkaa ruuhkaksi asti, koska se on ainoa, mitä voi luvan kanssa tehdä, kunhan välttelee ihmisiä. Pariisissa sekin on jo kielletty tiettyinä kellonaikoina.

Tällä on ollut luonnollisesti vaikutusta myös Team Rynkeby – God Morgon -joukkueiden treenaamiseen Suomessa. Ryhmätreenit loppuivat kuin seinään ja nyt, kun ulkokausi on jo aloitettu, saa ajaa maks. 2 hlön ryhmissä. Ja mielellään aina saman parin kanssa ja siitäkin huolimatta turvavälit huomioiden. Saa nähdä, milloin pääsemme ajamaan ajoryhmissä ja harjoittelemaan ryhmäajoa. Voi mennä pitkälle kevääseen tai jopa kesään. Kuka tietää. Saa nähdä miten koko reissun kanssa käy.

Yhtä kaikki: kun maailma alkaa tästä toipua, tulevat taloudelliset seuraamukset olemaan lamaannuttavat joka paikassa. Mielenterveys- ja alkoholiongelmat tulevat räjähtämään käsiin, samoin lastensuojeluongelmat. Kuinka paljon lapsia ja nuoria jää palaamatta kouluun tai on pudonnut pahan kerran kehityksestä? Kaikille kun koti ei ole turvallinen tai kehittävä paikka. Kaikissa kodeissa ei pelata Kimbleä tai Afrikan tähteä tai rakenneta palapeliä. Ei leivota sämpylöitä, lueta iltasatua tai jutella. Ei välttämättä syödä edes yhtä lämmintä ateriaa päivässä.

Entä minä? Mitä itse ajattelen tästä kaikesta? No, en olisi koskaan uskonut tällaista aikaa todistavani. Se, että olen ollut satunnaisia kertoja kaupassa viimeisen kuukauden aikana, mutta muutoin kotini ”vankina”, ahdistaa välillä suunnattomasti. Ei sovi tällaiselle ulospäinsuuntauneelle ihmiselle tällainen. Vietän juuri lomapäivääni, joten olen olohuoneessa. En mene työhuoneeseen, koska en ole töissä. Juu, naurattaa itseänikin.

Työelämä muuttuu tämän myötä, se on selvä. Kukaan ei enää matkusta parin tunnin takia puolta päivää, koska kokoukset ovat siirtyneet verkkoon. Turhat työmatkat ulkomaille vähenevät, samoin vapaa-ajan matkat. Ehkä meidän on hyväkin kääntyä vähän sisään päin ja nähdä oma maamme uusin silmin. Koskee kaikkia muitakin maita. Ehkä enää ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Ehkä me viisastumme tästä. Luonto varmasti kiittää, ellemme sitten ala ylikuormittamaan sitä.

Suomessa olemme kuitenkin tottuneet siihen, että saamme vapaasti kulkea paikasta toiseen silloin kun haluamme. Nyt tähän perusoikeuteemme on kajottu ja totta kai yleisen turvallisuuden nimissä sitä haluan noudattaa. Mutta se, että joudun vähän miettimään mihin aikaan menen ja minne, on todella outoa ja jopa ärsyttävää. Ja se, että kun olen tavannut hyviä ystäviäni, en voi tapani mukaan halata heitä. Turvaväli on säilytettävä.

Kukaan ei tiedä, kauanko tilanne säilyy tällaisena. Kiinassa on tänään uutisoitu toisen epidemia-aallon tulemisesta. Suomessa uumoillaan huipun iskevän touko-kesäkuussa, mutta tilanteet elävät jatkuvasti joka maassa. Eivät osaa mitkään asiantuntijat tehdä sellaisia laskelmia, että virus niiden mukaan toimisi. Se elelee ihan itsekseen ja iskee kehen haluaa. Ei ole väliä, asutko kartanossa vai kadulla. Onko taskussa tuhansia tai pennosia. Aivan sama.

Mitä voimme tehdä? Emme juuri muuta kuin pitää huolta itsestämme ja toisistamme. Toimia ohjeiden mukaan. Pitää turvavälit ja pysyä kotona. Ja pestä niitä käsiä.