Torstai 23.6.2022

Vihdoin koitti kesäloma vuosimallia 2022. Alkoi tänään ja päättyy vasta 9.8. Huh.

Jotenkin tunnun valittavan aina samaa, mutta niin vain raskaalta tuntunut tämäkin alkuvuosi, sekä töissä että kotona. Ehkä pitäisi oppia sanomaan useammin ei ja vähemmän kyllä… taas kerran.

Ajatukseni tuntuvat harhailevan enkä saa oikein mistään kiinni. Huono omatunto eri asioista, paikasta riippumatta. Elämä kulkee konditionaalissa: pitäisi, pitäisi, piti. Pahinta on, jos muoto on piti, piti, piti…

Olen ollut alkuvuoden enemmän tai vähemmän tipattomalla. Pääsiäisenä otin skumppaa anoppilassa, firman kesäjuhlissa karkasi mopo kunnolla käsistä. Pelkäsin, että krapula olisi hirmuinen, mutta ei ollut. Ihmettelen. En aio lasiin sylkeä jatkossa, mutta halusin nyt testata miten helppoa tai vaikeaa se ottamattomuus on. Yllättävän helppoa se oli, todella. Monet pippalot istunut seuraassa holitonta juomaa litkien, samoille vitseille ja jutuille nauraen kuin ne holillista juoneet. Sen sijaan tilanteet, joissa normaalisti joisin, liittyvät aina vitutukseen tai harmitukseen. Syy voi olla joku ihminen tai hänen sanansa, joku tilanne, joku itse mokaamani asia tai jokin, joka tulee yllättäen kulman takaa. Se, miten siitä hetkestä pääsee yli ilman, että ottaa sitä viinilasillista tai oluttölkkiä, onkin taitolaji. Onneksi on Raiku, jonka kanssa voi lähteä ovesta pihalle. Vartin tai puolen tunnin päästä harmitus on kadonnut, samoin lohdutusviinin/-oluen tarve. Kätevää!

Silloin kun äiti joi itsensä hengiltä, kuulin eräältä hänen ystävältään huolestuttavia asioita äidin lomista. Siis niistä, joille hän suuntasi ilman minua tai isää. Perillä äiti oli ensitöikseen käynyt ostamassa pullon väkevää ja juonut siitä nopeasti sen verran ison annoksen, että oli sammunut. Siis hetkinen! Mun äiti?!

Kuitenkin asiat, mitkä paljastuivat minulle isän kuoltua heidän velkavankeudestaan isän törttöilyjen vuoksi, antavat käytökselle hyväksyttävän syyn. Äiti oli vanki. Isän ja olosuhteiden ja rahan. Ei järin kiva asia, eikä edes kevyt sellainen, mutta niin vain on. Onneksi itse järjestänyt asioita toisin enkä koe olevani olosuhteiden vanki. Silti sisälläni on jotain, mikä kaihertaa ja joka painaa mielen matalaksi aika ajoin. Ei onni tule ostaen, se tulee eläen.

Olenko siis lakannut elämästä? Vaikea sanoa. Keväällä ja jo viime syksynä tajusin, että kalenterini on taas aivan täynnä, ja että se tietyssä mielessä rytmittää elämää, mutta myös rajoittaa erittäin paljon. Näin kesällä, kun valoa riittää, tunnen olevani enemmän elossa ja hereillä kuin talvisin. Siksi pitää yrittää nauttia joka päivästä aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.

Juhannus 2022 (24.-26.6.2022)

Ajelin Raikun kanssa mökille torstai-iltana. Helteet olivat alkaneet, oli tosi kuuma juhannus. Lämpötilat huitelivat 30-asteessa. Nukkumisesta ei oikein tahtonut tulla mitään, oli aika tuskaista.

Mereenkään ei voinut enää su-aamulla pulahtaa, koska ranta oli täynnä sinilevää – nyt oikein lauttoina, mitä tuolla ei ole koskaan aiemmin ollut.

Samana aamuna pelastin myös Raikun kyyn puremalta – ei todellakaan kiva. Nyt siellä on kyitä ilmeisesti enemmänkin, terassirempasta ja sen aiheuttamasta melusta huolimatta, joten ei kyllä ole intoa sinne Raikun kanssa mennä. Su-aamun ulkoilukin oli yhtä pälyilyä ja jokainen oksa oli ensin kyy.

Kotiin tulin Raikun kanssa hyvissä ajoin siivoamaan kämppää ja pesemään pyykkejä.

Leevi täällä 27.-29.6.2022

Kesäkuun alussa kummipoika-Leevin synttäreillä käydessämme sovittiin, että hän tulee tänne ihan yksin vähän lomailemaan. Vanhemmat laittoivat hänet ma-aamulla junaan ja kävin poimimassa hänet kyytiin Kupittaalta. Käytiin ensi töiksemme Biologisessa museossa ja sitten pizzalla Via Tribunalissa (ent. Pinella) – erinomaiset pizzat!

Kämpille tullessa oli vuorossa yatzya ja wiitä. Niitä hinkattiin kolmestaan, kun Rikukin tuli töistä iltapäivällä ja yhden lisäosan turvin saatiin wii pelittämään.

Tiistaille oli luvattu yli 30 asteen hellettä, joten suunnattiin pojan kanssa Jukuparkiin pulikoimaan. Siellä olikin tosi kivaa! Leevi paineli pitkin poikin liukuratoja ja tutustuikin johonkin Valtteriin, kuka oli sopivampi ”uhri” kaikkiin liukureihin ja tunneleihin. Itse olisin kaivannut tavallista uintiallasta, sillä sellainen puuttui. Asvaltti ja laatoitus polttivat jalkojen alla, oli niin kuumaa! Ja taas syötiin muuten pizzaa…

Sellaista myös mietin, että miten sinkut hoitaa aurinkorasvan levityksen selkäpuolelleen…?

Viiden tunnin jälkeen palasimme kotiin, molemmat pikkasen palaneina… Ei mennyt kummitädillä ihan putkeen aurinkorasvojen kanssa pläträäminen… Minulla oli ke-aamulla treenit, mutta poika jäi nukkumaan sikeää unta. Taisi olla tiistai hänellekin ainakin vähän rankka.

Keskiviikkona kävimme tutustumassa Posankkaan ja Leevi konttasi sinne sisällekin. Sen jälkeen ehdittiin vielä – yllätys: pizzalle Kotipizzaan ennen junalle viemistä. Sieltä palattuani hain postista tilaamani SUP-laudan ja haaveilin sen kanssa lipumisesta vaikka Littoistenjärvellä.

Ei kuitenkaan toteutunut, sillä kotiin tuloni jälkeen Volvo sanoi sopimuksen irti. Ilmastointi ei ollut toiminut kunnolla koko kesänä eikä varsinkaan huollon jälkeen, mutta nyt paukahti päälle ajonesto. Virrat kyllä tulee, mutta ei käynnisty eikä edes pyöritä starttimoottoria. Hinattiin siis korjaamolle, nyt odotetaan kauhulla sekä a) kuinka kauan kestää korjata ja b) mitä koko setti maksaa…

Smugglerrok 1.-2.7.2022

Olin hankkinut kahden päivän liput ko. festariin jo helmikuussa yhdessä Ninan kanssa. Kattauksessa tosi paljon hyviä bändejä, mm. Hardcore Superstar, Sonata Arctica, Danko Jones, Brother Firetribe ja Mustasch.

Alun perin oli meininki mennä pyörillä, mutta vaihtuikin Ninan nelipyöräiseen. Ei huono. Vesilinjalla oltiin, mitä nyt ruuan kanssa otettiin lasit viiniä ekana päivänä.

Mutta mutta… olipa väljää. Eli ei ihmisiä eikä oikein festarifiilistä. VIP-alue oli perjantaina lähes tyhjä. Lauantaina alkoi loppuiltaa kohden täyttyä, mutta aika vaisu oli meininki.

Olisin voinut jättää festarit väliin, ja Raikuakin kävi sääliksi, kun joutui jäämään yksin kahtena peräkkäisenä iltana. Mutt tulipa käytyä ja olihan se Mustasch taas vaan niin hyvä. Ja jopa Davidkin tunnisti vielä, että sama muikkeli heiluu edelleen eturivissä. Tuntui kivalta se, mutta eipä tehnyt mieli jäädä sinne heilumaan sen jälkeen. Ne ajat lienee mennyttä.

Huomisaamuna (ti 5.7.) on treenit ja koska autoa ei ole, pyörä alle. Ainoa automme on mökillä isännän kanssa, joten kaupassa käyminenkin täytyy nyt pyörällä hoitaa. En valita, täytyy vaan varautua pyörälaukuilla jne. Onhan tässä jo oltu pyöräilemättäkin melko pitkä tovi.

Ainoa asia, joka tässä autottomuudessa harmittaa, on se, että tilasin SUP-laudan ja olisin sitä halunnut testailla. Sen kuljettamisessa auto on kyllä välttämätön, mutta tuolla se nyt alaoven vieressä yksinään kököttää paketissa vielä. Ahvenanmaalle haluan sen kyllä mukaan, sinne ollaan menossa 14.-21.7. Ensin Lappo ja sitten Maarianhamina.

Tämmösillä ajatuksilla lusittu lomasta ensimmäinen reilu viikko. Aamut on edelleen ihmisen parasta aikaa.

Somelakossa yrittänyt olla ja toistaiseksi melko huonosti onnistunut. Onneksi on vielä loma-aikaa harjoitella sitä lisää. Nämä jutut jatkuvat part two -osassa.

Alla pieni kuvakaruselli lomasta so far.