Syksyllä 2012 olin kyllästynyt vuosikausia jatkuneisiin niska-hartiakipuihin ja niiden aiheuttamiin päänsärkyihin ja jumeihin. Toinen kyllästymisen kohde oli painoni: se oli salakavalasti hivunnut yli oman hyvinvointi- ja kieltämättä kauneusihanteenikin ja kaikki vaatteet kiristivät. Ei ollut hyvä olla!

Samaan aika kotisalillani M&M Kuntotalossa mainostettiin käänteentekevää treeniä nimeltä fustra, vieläpä suomalaisten keksimä juttu! Tarjolla oli kolme eri kategoriaa, joista näytetunnin perusteella valitsin tulevan ohjaajani suosituksella 20 kerran Neck and back -paketin. Sovimme tapaamiset kahdesti viikossa, jonka lisäksi kävin kerran viikossa sauvakävelemässä Mia-Marin kanssa ja lisäksi harrastin jotain satunnaista, jos satuin jaksamaan.

Lue fustrasta lisää Fustra Finlandin kotisivuilta.

Treenit alkoivat vaikuttaa

Ohjatut tunnit olivat hyvin intensiivisiä ja noudattivat tiettyä kaavaa ensimmäiset pari viikkoa: ensin 10 minuutin lämmittely crossarilla, sitten keppiliikkeitä. Sitten lihaskuntoliikkeitä ja varsinkin lopussa intensiivinen vatsalihasosuus. Tosiasiassa koko tunnin treeni on yhtä vatsalihas- ja keskivartalotreeniä ja jo ekan varsinaisen tunnin jälkeen tunsin tehneeni kunnon harjoituksen!

Suuri kiitos kuuluu luonnollisesti ohjaajalleni Merja Entoselle, joka oli rauhallinen, kannustava, mutta myös vaativa – ja samalla kuitenkin ymmärtäinen! Voiko tollanen paketti olla edes mahdollinen? No juu-u, voi hän!

Noin kymmenen kerran jälkeen aloin huomata itsessäni muutoksia: ryhti parani, keskivartalo tiukkeni ainakin tuon sitä peittävän pehmennysmaton alla ja kävelyasento muuttui. Paino tosin ei ollut pudonnut niin paljon kuin olin toivonut, mutta senttimitta kertoi toista. Kerran viikossa tehtävä punnitus ja mittaus kertoivat onnistumisesta. Tämän turhamaisuuden edelle meni kuitenkin tunne siitä, että mulla on lapaluut. Ja että ne liikkuu!

Ruokavaliosta lisäpotkua

Laihtumisessa auttoi myös ruokavalio, jota Merja muutteli tulosten mukaan. Kaiken kaikkiaan päivittäinen kalorimäärä vaihteli 1400-1800 kcal välillä. Suuri ero aiempiin ruokavalioihini oli proteiinin huima lisäys päivittäisiin annoksiin. Rahkaa ja rahkajugurttia alkoi kulua, samoin raejuustoa. Kasviksia tuli jokaiselle aterialle lisää, mutta tummaa riisiä vain 100 g päivässä. Eli siis todella vähän hiilihydraatteja entisiin ruokailutottumuksiin verrattuna. Sokerin jätin kokonaan ja sen aiheuttamasta päänsärystä olin yllättynyt. Mutta nyt, yli vuosi aloituksen jälkeen koen kaikki todella makeaksi. Marjat on hyviä sellaisenaan, ei ne sokeria kaipaa. Hedelmiä en myöskään ole juurikaan syönyt juuri niiden sisältämän sokerin vuoksi, mitä nyt banaanin joskus.

Kun elokuussa aloitettiin niin ennen joulua oli 20 kertaa kasassa. Sen jälkeen olin hetken omillani, treenasin tosin edelleen ohjelman mukaan, mutta ilman hlökohtaista ohjaajaa, kunnes sain joululahjaksi toiset 20 kertaa. Aloitettiin uusi ”sarja” Merjan kanssa, nyt kolmesti viikossa ja tulokset oli aika huikeita!

Kun yhteensä 40 kertaa oli takana, oli olemuksessani ja liikkumisessani tapahtunut selvä muutos. Kaikki oli helpompaa ja esim. juoksulenkit kuin toisesta maailmasta. Tunnetta kuvaa hyvin blogini ensimmäinen kansikuva, jossa lukee Öppet. Sellaiseksi koin itseni myös fyysisesti: jumitukset olivat poissa ja olin ”auki”. Ihana fiilis!