Niin kauan, kuin olen aamuisin ennen kuutta käynyt salilla, olen saanut kuulla ihmetteleviä kommentteja siitä. Se on kuitenkin itselleni paras aika treenata – saan irti paljon tehoa. Olen aina ollut aamuvirkku, joten aikaisin herääminen ei ole mikään big deal. Tosin varsinkin pimeinä vuodenaikoina, kun kello pamahtaa soimaan klo 04:35, olen itsekin miettinyt mitä järkeä?! Toinen puhisee vieressä lämpimässä sängyssä ja itse nousen ja sammutan herätyksen eteisessä. Mutta kun kerran olen noussut, olen hereillä siitä sekunnista lähtien. Semmone mää ole!

Aiemmin lähdin salillekin tyhjin vatsoin, mutta fustra-jaksojen aikana ymmärsin, etten jaksa ilman kunnon tankkausta. Aamulla syönkin lautasellisen kaurapuuroa, siihen pieni Piltti-mangosilmä ja loraus mantelimaitoa reunoille. Kuppi teetä kyytipojaksi. Näin myös tänään.

Aamutreeni on pääasiassa Merjan ohjausten mukaisia fustra-liikkeitä. Aiemmin pumppasin hulluna rautaa, mutta en enää. Tiistaina sain vatsalihakseni niin kipeäksi, että aivastaminenkin teki tiukkaa. Myös ojentajani ja kainalossa olevat lihakset olivat kipeät. En tosin yhtään osaa kuvitella, miksi näin, mutta enää ei satu, aamun treeni siis helpotti. Tiistaikin oli ihan ok, mutta tänään sain itsestäni huikeat tehot irti. Puuskutin treenin jälkeen koppiin mennessäni pitkään. Tällä viikolla tullut liikuttua jo kolmesti, joten suunta on oikea. En osaa sanoa, miksi tämä matalapaine on kestänyt niin pitkään, mutta ehkä tämä tästä.

Kirjaan suorituksiani Heiaheiaan, mutta nyt on siitäkin ollut tauko. Ehkä tämän viikon saldon voi jo kirjata.

Tiistain treenin jälkeen kehuin fb:ssa paitsi M&M:n henkilökuntaa, myös asiakkaita. Kun viikosta toiseen treenaa samoina päivinä samaan aikaan toisten kanssa niin väkisinhän siinä tutustuu. Mukavia ihmisiä, kiva jutella treenistä ja muustakin. Pidän myös siitä, että salilla on silloin rauhallisempaa kuin esimerkiksi iltapäiväisin. Tämä aamu tosin oli poikkeus. Melkoinen vipinä. Mutta koska olen niin toisaikainen ihminen enkä iloisuudestani huolimatta toisinaan lainkaan sosiaalinen saa aamuisin olla halutessaan myös rauhassa.

Pian koittaa taas viikon liikunnallinen talviloma Åressa. Siellä saa vahvimmat alueeni, eli reidet ja takapuoli kyytiä. Kaupan päälle tulee joka päivä raittiin ilman myrkytys. Tulkoon! Se on niin hauskaa puuhaa, ettei mitään määrää.

Kun Åresta on kotiuduttu, on päivät toivon mukaan jo niin pitkiä, että voi tehdä myös aamulenkkejä. Niihin en koskaan tankkaa (lue edellinen kirjoitukseni), juon korkeintaan pari lasia vettä. Niin on vatsalleni parasta. Työpäivän jälkeen tehdyissä lenkeissä on aina riskinsä, mutta tämä koskee siis vain juoksemista. Sauvakävely sujuu maanantai-iltapäivisin helposti.