Tänä vuonna vietin 11. kesää Ahvenanmaalla pyöräillen. Viikkoon mahtui myös se ensimmäinen ei-hyvä -kokemus, kun takakumi täyttymisen sijaan tyhjeni ja jouduin turvautumaan korjaajan apuun.

Vietimme ensin pari päivää Maarianhaminassa Rockoff-tapahtumassa, koska lauteilla oli myös Mustasch! Ihana illallinen Kvarter5-ravintolassa nautittiin ennen konserttia. On yksi parhaimpia ravintoloita saarella tällä haavaa.

Maanantaina siirryimme Eckeröhön ja siellä tarkemmin Björnhovda Gårdiin seuraaviksi päiviksi. Todella viehättävät talot, pikkuruinen sauna (johon piti itse pilkkoa klapit!) sekä valoisa aamiais-/illallissali pääarakennuksessa. Aivan mahtava miljöö! Ehdottomasti uuden vierailun arvoinen paikka!

Riku joutui palaamaan Turkuun jo tiistaina, mökki jouduttiin luovuttamaan torstaina. Silloin poistuivat saarelta myös Lehtiset, mutta oma matkani jatkuisi Lappooseen. Matka kuitenkin takkusi jo alkuunsa. Lastattuani superpainavat laukkuni pyörän päälle ja hetken pyöräiltyäni mietin, josko kuitenkin täyttäisin vähän kumeja. Avattuani venttiilin kumi kuitenkin iloisesti pihisten tyhjeni kokonaan enkä saanut siihen enää millään ilveellä ilmaa. Oli pakko tilata iso taksi ja matkata Maarianhaminaan pyöräkorjaamoon.

Tunnin korjaus tarkoitti sitä, että aikatauluni heitti häränpyllyä oikein kunnolla. Eikä siinä kaikki: koska heppu oli irroittanut takapyörän venttiilin vaihtoa/korjausta varten, menivät vaihteiden säädöt aivan sekaisin. Siinä sitten huristelin reilut 70 km joka toisen vaihteen toimiessa, välillä tyhjää polkien. Arvatenkaan en ollut kauhean iloinen. Hummelvikin lauttarannassa olin pari tuntia etuajassa, mutta päätin hyödyntää ajan menemällä uimaan laiturin vierestä. Sinne tuli muitakin polskimaan, joten oli varmaankin hyvä idea. Päivä kun oli tuskallisen kuuma, mikä tuntuu omasta suustani lähes mahdottomalta lauseelta.

Olin varannut Lapposta vierasvenesatamassa olevan huoneen, jonne minun alunperin piti saapua iltapäivällä kahden maissa. Fillarinongelmasta ja lautta-aikatauluista johtuen pääsin paikalle vasta iltakahdeksalta. Sinänsä reilu emäntä, ettei myöhäisestä saapumisestani johtuen ottanut minulta ekasta vuorokaudesta täyttä hintaa. Ja huone myös ilahdutti kovasti ilmeellään – aivan ihana paikka! Sinnekin uudestaan! Ilokseni huomasin, että siellä järjestetään myös joogaviikonloppuja. Harkintaan!

Seuraavana päivänä lähdin etsiskelemään rauhallista auringonottopaikkaa ja löysinkin sellaisen saaren luoteiskärjestä. Minua ei haitannut, että samaisella niemellä oli suurien puskien takana naku mies, joka selvästikin oli tullut vain uimaan. Asettelin itseni pyyhkeelle, laitoin kuulokkeet korviini äänikirjaa kuunnellakseni ja nautin auringosta ja lämmöstä omassa rauhassani. Siihen sitten nukahdinkin (yllätys!) ja palasin myöhään kämpille.

Matkan viimeinen etappi alkoi seuraavana aamuna lautalla kohti Torsholmaa (Brändön eteläkärki), jonka jälkeen oli vielä poljettava reilu 23 km saaren pohjoiskärkeen Åvan lauttarantaan. Taaskaan eivät aikataulut olleet puolellani – kulutettavana oli reilut kuusi tuntia, joten mitä tekee auringonpalvoja? Etsii jälleen kalliorannan ja toistaa samat rituaalit kuin Lappossa. Sen jälkeen oli enää jäljellä reilun 40 minuutin lauttamatka Vuosnaisiin (Kustavi), josta Riku haki minut mökille saunomaan ja uimaan. Sunnuntaina palasin haikein mielin kotiin, vaikka lomaa olikin vielä 1,5 jäljellä sen jälkeen.

Tänä vuonna ihanalla saarellamme oli silmiinpistävää ihmisten vähyys joka paikassa. Ravintoloissa oli väljää, samoin vierasvenesatamissa ja katukuvassa. Mietimme porukalla, josko ihmiset olivat kyllästyneet Suomen kehnoihin kesiin ja varanneet jo talvella matkoja jonnekin takuuvarmaan lämpöön. En oikein muuta selitystä keksi.

Itseäni mietityttää kuinka kauan vielä jaksan pyöräillä tuolla. Parasta siinä on se, että se on lähellä, sinne pääsee helposti, siellä on ihania majoituspaikkoja ja aivan loistavaa ruokaa joka paikassa, mahtavia maisemia…. Jaa-a, kuulostaa siltä, että Åland 2019 – here I come.